Musta tulee täydellinen.

Täydellisellä en tarkota 30kg luurankoa.

Täydellisellä tarkotan nauravaista, sosiaalista, urheilullista terveellisesti tarvittaasti syövää tyttöä jolla on hyvä iho, paksut hiukset, urheillullinen 50kg (tai 45 kg), joka saa 10 kaikista aineista ja kirjoittaa 6 ällää (tai  ällää ja yhden e:n) ja huone on siisti ja kaikki järjestyksessä ja elää elämäänsä täysillä.

Lähtökohtana juuri Amerikassa vaihtovuotensa viettänyt täysi-ikäinen tyttö suuntaamassa lukion kakkoselle. Pituutta 159cm, painoa en tiedä (n. 60kg), juoksu kulkee, puolimaratonille treenataan, masennus vaivaa, oma olomuoto ällöttää, yrittää oppia hyväksymään itsensä. Vaakalakko, mittanauhalakko, peililakko, kaloreita 1500 päivässä (liikaa), ahdistaa, masentaa, itkettää, en tiedä.

Littana vatsa vahvat reidet kiinteät käsivarret hyvä itsetunto masennus poissa hyvä koulumenestys kaikki se, haluan sen, olen valmis siihen. Lenkillä juoksen jo 4 kertaa viikossa, salilla satunnaisesti. Herkkulakko alkaa kun koulu alkaa (6.8), salillakin haluan käydä, elämällä paljon tarjottavaa, haluan elää hetkessä, haluan olla normaali. Lahjana itselleni haen apua, kerron terveydenhoitajalle ja katsotaan mihin se johtaa. Vanhemmat ei tiedä enkä halua kertoa. Nyt ei ole aika keskittyä minuun, vaan vakavasti sairaaseen isääni.

Tämä on paranemisblogi, ehdottomasti. Paraneminen masennuksesta ja bulimiasta. Syömishäiriö vuodesta 2011. Isä sairaalassa, äiti huutaa, siskoa kiinnostaa vain poikaystävä ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Muttajossain on valoa, jotain parempaa ja siksi tämä blogi.

Tämä on minun matkani parantumiseen